Mun nimi on Sanna. Oon päivätyöltäni uskonnon-, elämänkatsomustiedon- ja historianopettaja yläkoulussa. Tämän lisäksi mä valokuvaan. Koko ajan enemmän ja enemmän. 

Valokuvaus on kulkenut mukana mun elämässä jo tosi pitkään. Aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nuoret aina välillä kysyy multa töissä, että mitä mä harrastan. Jossain kohtaa huomasin, etten mä oikein osaa vastata siihen mitään muuta, kuin että neulomista, lukemista ja videopelejä. Lapsena ja teininä mä harrastin tosi paljon kaikkea. Opiskeluiden ja työelämään siirtymisen myötä harrastukset jäi ja huomasin muuttuneeni kotihiireksi. Viime vuonna ilmoittauduinkin sitten kansalaisopiston valokuvauskurssille ja jäin taas koukkuun valokuvaukseen. Nyt tämä harrastus onkin muuttumassa sivutyökseni. 

Valokuvaajana tykkään huomioida pieniä yksityiskohtia suurten kokonaisuuksien lisäksi. Nautin siitä, että saan ikuistaa tilanteen tunnelman valokuviksi. Pyrinkin siihen, että valokuvani kertovat tarinan. 

En itse viihdy kameran edessä kovinkaan hyvin, joten siksi minusta ei paljon kuvia olekaan. Ikuistan mieluummin muiden ihmisten tunnelmia. Mutta toisaalta juuri siksi ymmärrän kamerajännityksen ja pyrin luomaan kuvaushetkeen rennon ja aidon tunnelman huonoilla vitseilläni!